Hyvää vuotta 2013!
Arki koitti, tästä se taas lähtee.
Joulunpyhinä valmistui vihdoinkin Kissapipo (en tiedä, onko tällä yksinkertaisella mallilla jokin oikea nimikin, mutta minulle malli on aina ollut Kissa - nuo korvat nääs).
Kissoista kehrättyä lankaa oli lopulta aika vähän, ja halusin käyttää sen johonkin kissamaiseen. Mutta mihin? Ei tule lapasia, ei tule sukkia, ei viitsi aina kämmekkäitä... osa pipoa siis.
Pipo on pikkuisen jo venähtänyt, sillä se on ollut käytössä. Yläosa on Cacaon lenkkialpakkaa, jota minulla jäi taannoin villapaidasta. Alaosalle täytyy varmaan tehdä jokin piilojippo, jotta reuna ei liikaa venähdä. Resorin tein 1o1n oikeat takareunasta neulottuna.
Ja alhaalla on pieni, pieni logo, tassu..:)
Päässähän tällaiset neliöpipot muodostavat nurkista korvat. Mainostetaan nyt sitten Nikonia vaikka.. teinit ottavat peilin kautta kuvia. Saa tällainen keski-ikäinenkin ottaa, koska tytär ei suostunut ottamaan pipoa päähänsä.
Ei se kutia kuitenkaan, vaikka lankana kissalanka olikin aika piikikästä. Lauhalla vesisateella vesi jää langan pintaan, mutta muutoin pipo on oikein lämmin.
Jouluna valmistui lahjaksi myös Nobl Cowl ( by Emily Kausalik).
Lanka on Novitan. Tätä en uskaltanut oikein höyryytellä, jotta pinnan elävyys säilyisi. Kaulassahan tämä on runsas ja sopivasti ryttyinen.
**************************
Elukka-asiaa.
Oli aika vaikea uusivuosi, kun koira säikähti oikein kunnolla ilotulitteita. Ensi kosketuksen se sai niihin lenkillä: paikallinen myymälä järjestää myyntinäytöksen joka vuosi, ja enpä tietenkään ollut tietoinen, milloin se oli. Osuttiin liian lähelle iltalenkillä.
Pelotti. Edes mamman kissapipo ei auttanut.
Itse uusivuosi menikin sitten sisällä: Sina makasi portaikossa eikä suostunut lähtemään ulos. Vähän "rauhallisempana" hetkenä yritin saada sen ulos, mutta eikös juuri naapurista... Yöllä heräsin kolmelta ja vihdoin se pääsi ulos. Aamulla Sina piti kantaa ulos.
Ja nyt perjantaina. Sää kirkastui ja pakkanen lisääntyi. Illalla koira katsoi kuistilta ulos ja näki tähdet: täysi stop. Paniikki. Ei ulos. Eihän me sitä siihen jätetty, vaan kinkkuleikkeleen kanssa ulos, koira väkisin pihalle ja leikkiä. Se tepsi. Enää se ei pelkää, että taivas tipahtaa niskaan, mutta kyllä se vielä sisälläkin katselee koiran silmät valkoista väpättäen kattoa siihen malliin, että ihan varma se ei ole.
Aika fiksusti se kyllä asiat yhdisti.
Erityisen ääniarkana en ole Sinaa pitänyt, mutta uusivuosi oli kyllä huono kokemus.
Kissat käyttivät heti hyväkseen koiruuden herkkyyden. Niillä oli sellaiset uudenvuodenbileet, että oksat pois. Pamahdukset ja välähdykset toivat vain lisää potkua niiden diskoon; ehei, ne eivät pelänneet! Kurittomia kakaroita, sanon ma. Mutta niin rakastettavia...
Arki koitti, tästä se taas lähtee.
Joulunpyhinä valmistui vihdoinkin Kissapipo (en tiedä, onko tällä yksinkertaisella mallilla jokin oikea nimikin, mutta minulle malli on aina ollut Kissa - nuo korvat nääs).
Kissoista kehrättyä lankaa oli lopulta aika vähän, ja halusin käyttää sen johonkin kissamaiseen. Mutta mihin? Ei tule lapasia, ei tule sukkia, ei viitsi aina kämmekkäitä... osa pipoa siis.
Pipo on pikkuisen jo venähtänyt, sillä se on ollut käytössä. Yläosa on Cacaon lenkkialpakkaa, jota minulla jäi taannoin villapaidasta. Alaosalle täytyy varmaan tehdä jokin piilojippo, jotta reuna ei liikaa venähdä. Resorin tein 1o1n oikeat takareunasta neulottuna.
Ja alhaalla on pieni, pieni logo, tassu..:)
Päässähän tällaiset neliöpipot muodostavat nurkista korvat. Mainostetaan nyt sitten Nikonia vaikka.. teinit ottavat peilin kautta kuvia. Saa tällainen keski-ikäinenkin ottaa, koska tytär ei suostunut ottamaan pipoa päähänsä.
Ei se kutia kuitenkaan, vaikka lankana kissalanka olikin aika piikikästä. Lauhalla vesisateella vesi jää langan pintaan, mutta muutoin pipo on oikein lämmin.
Jouluna valmistui lahjaksi myös Nobl Cowl ( by Emily Kausalik).
Lanka on Novitan. Tätä en uskaltanut oikein höyryytellä, jotta pinnan elävyys säilyisi. Kaulassahan tämä on runsas ja sopivasti ryttyinen.
**************************
Elukka-asiaa.
Oli aika vaikea uusivuosi, kun koira säikähti oikein kunnolla ilotulitteita. Ensi kosketuksen se sai niihin lenkillä: paikallinen myymälä järjestää myyntinäytöksen joka vuosi, ja enpä tietenkään ollut tietoinen, milloin se oli. Osuttiin liian lähelle iltalenkillä.
Pelotti. Edes mamman kissapipo ei auttanut.
Itse uusivuosi menikin sitten sisällä: Sina makasi portaikossa eikä suostunut lähtemään ulos. Vähän "rauhallisempana" hetkenä yritin saada sen ulos, mutta eikös juuri naapurista... Yöllä heräsin kolmelta ja vihdoin se pääsi ulos. Aamulla Sina piti kantaa ulos.
Ja nyt perjantaina. Sää kirkastui ja pakkanen lisääntyi. Illalla koira katsoi kuistilta ulos ja näki tähdet: täysi stop. Paniikki. Ei ulos. Eihän me sitä siihen jätetty, vaan kinkkuleikkeleen kanssa ulos, koira väkisin pihalle ja leikkiä. Se tepsi. Enää se ei pelkää, että taivas tipahtaa niskaan, mutta kyllä se vielä sisälläkin katselee koiran silmät valkoista väpättäen kattoa siihen malliin, että ihan varma se ei ole.
Aika fiksusti se kyllä asiat yhdisti.
Erityisen ääniarkana en ole Sinaa pitänyt, mutta uusivuosi oli kyllä huono kokemus.
Kissat käyttivät heti hyväkseen koiruuden herkkyyden. Niillä oli sellaiset uudenvuodenbileet, että oksat pois. Pamahdukset ja välähdykset toivat vain lisää potkua niiden diskoon; ehei, ne eivät pelänneet! Kurittomia kakaroita, sanon ma. Mutta niin rakastettavia...
